Dieettiviikko 2.

Ajattelin nyt kokeilla tällästä kerran viikossa-tyyppistä postaustahtia, niin pysyisi itsekin hiukkasen perässä että mitäs kaikkea sitä näillä dieetin viikoilla on ehtinyt tapahtumaan.

Tosiaan siis piti tätä kirjoitella jo sunnuntaina, mutta kouluhommien ja muiden kiireiden vuoksi vähäsen venähti tämäkin. No, asiaan.

Maanataina vietin vielä kokonaista lepopäivää ja tiistaina aloitin aamuni normaalisti aamulenkillä ja aikaisesta lenkkeilyajastani johtuen pääsinkin ihailemaan auringonnousua! Siitä ei taidakkaan aamuherätys enää parantua. :)

Näsijärvi aamutuimaan.

Koulun jälkeen iltapäivästä kävin vielä jumppailemassa etureidet ja pohkeet. Olen joka kerta aivan kuollut tuon etureisitreenin jäljiltä ja se tuntuukin olevan viikon rankin treeni, vaikka ensimmäisenä treenikierrossani onkin. Sinänsä hyvä, sillä kehitettävää näissä etureisissä riittää! Koitin myös poseerata hiukan treenin päätteeksi, mutta eihän siitä mitään enää niillä makaroonijaloilla tullut! :)

Keskiviikkona aamulenkin jälkeen koulussa teimme toisillemme terveyskuntotestausta ja omaksi yllätyksekseni sainkin todella hyvät tulokset niin liikkuvuudesta, tasapainosta, lihasvoimasta sekä nopeudesta. Ilmeisesti punttitreeni kuitenkin kannattaa. :) Iltapäivällä treenailin olkapäät, ojentajat ja hauikset, mutta treeni tuntui jotekin hiukan jähmeälle ja kroppa väsyneelle. Vähentelin sitten painoja ja koitin keskittyä paremmin tuntumaan.

Torstaina treenasin takareidet ja pitkän yöunen jälkeen tuntui taas treenikin kulkevan paremmin, ja sain todella hyvän tuntuman takareisiini. Helposti kun tuntuu että kaikki jalkaliikkeet menevät pakaran puolelle. Kokeilin myös tehdä reiden koukistuksia yksi jalka kerrallaan ja se tuntui erittäin toimivalle ratkaisulle, varsinkin kun tuo oikea jalka on minulla se domivoiva ja sillä sitten tulee tehtyä herkästi enemmän kuin vasemmalla.

Aamulenkki fiiliksiä.

Perjantai olikin lepoa pitkän työpäivän vuoksi ja lauantaina aamulenkkini jälkeen lähdimme mieheni kanssa Helsinkiin pikkuveljeni syntymäpäiville. Täytyy kyllä taas kerran kiittää ihanaa perhettäni ymmärryksestä, sillä muiden syödessä kakkua kaivoin omat eväät esiin eikä kukaan ollut tästä moksiskaan, läinnä kyselivät että milloin seuraavat kisat ovat. <3

Koska emme olisi enää juhlien jälkeen ehtineet takaisin Tampereelle treenaamaan, niin päätimme käydä Mayor's Gymillä Ruoholahdessa. Joonas ei täällä ollut aiemmin käynytkään, joten hauska pieni "kulttuurimatka" Helsingin parhaalle salille tuli samalla tehtyä. Vuorossa oli selkä-rintatreeni ja meni kyllä todella hyvin perille. Innostuin vielä reenin lopussa hiukan penkkaamaankin, mutta jätän nyt säälittävät kilomäärät niiden vähäsyyden vuoksi kertomatta. :)

Selekää Meijerillä.

Sunnuntaina tein koko kropan koontitreenini Nokian Liikuntamaailmassa ja vaikka hiki lensi ja treeni tuntui sujuvan suht hyvin, olo oli koko treenin ajan hieman heikohko ja rautakin tuntui painavan tavallista enemmän. Syy selvisikin sitten seuraavana yönä kun heräsin puoli kolme hiestä märkänä kamalaan korvasärkyyn ja kuumeiseen oloon. Nyt sitten ollaankin antibioottikuurilla ja koitetaan levätä pöpöä pois mahdollisimman nopeasti. Onnekseni ruokahaluni ei katoa mihinkään, joten kaikki omat ruuat on menneet kiltisti alas korvakivusta huolimatta. :) Lääkäri lupasi että aamuaerobisille pääsen loppuviikosta, mutta salitreenistä on kielto ensi viikkoon saakka. Tietenkin harmittaa, mutta eipä se auta kun parannella rauhassa. Ja onneksi tuli nyt näin alkudieetistä, eikä sitten viikkoa ennen kisoja, niinkuin viime vuonna. :)

Toivottelen täältä sängynpohjalta kaikille oikein mukavaa viikkoa!

M

Vähän minusta..

Muutama viikko takaperin, 8. marraskuuta, kävelin hermostunein askelin kohti Fitfarmin toimistoa,

olin menossa tapaamaan tulevaa valmentajaani Jari "Bull" Mentulaa, jolta saisin treeniohjelmani lisäksi myös täysin uuden ruokavalion itselleni.  En yhtään tiennyt mitä odottaa, niin valmentajan kuin minkään muunkaan suhteen, mutta helpotuksekseni toimistolla vastassa oli ystävällinen ja aidosti työstään kiinnostunut mies, jonka kanssa tiesin heti tulevani hyvin toimeen ja saavani vastauksen kaikkiin (typeriin) kysymyksiini. :)

Lähdin toimistolta isoa paperinivaskaa rikkaampana, jotka sisälsivät uuden ruokavalioni, treeniohjelmani ja muuta tarvitsemaani informaatiota tulevaa vuotta koskien. Seuraavaksi vuorossa olikin salin alkuopastus WFC:llä, jonka minulle piti pt Tero Kivinen. Ensin käytiin pienimuotoinen haastattelu läpi että kukas minä olen ja mitkä ovat tavoitteeni ja siinä sivussa Tero myös huomautti kohteliaasti kenkieni (..ihanan pinkit Niken juoksutossut..) olevan täysin käyttökelvottomat salille, heh. Lupasin hankkia järkevämmät sellaiset ensitilassa.

Sitten reenaamaan. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että vaikka muutaman kerran ajattelinkin, että mihin helvettiin sitä on oikein ryhdytty (mm. syväkyykkyjen ja maastavetojen aikana), olin treenin loputtua aivan intopiukeana ja odotin jo huomista, että pääsisin uudelleen salille! Fiilistä ei latistanut edes se, kun aivan lopuksi Tero pyysi minua vielä tekemään hooverin, ja siinä sitten ollessani, hänen puhelimensa soi ja hän lähti jonnekkin kauemmas puhumaan ja eipä antanut luonne periksi lopettaa ennen Teron paluuta ja voin kertoa, että ne minuutit tuntuivat pitkiltä! Teron palatessa tärisin jo aika lailla. No tulipahan enkat siinäkin rikottua. :D

Ja tässä sitä ollaan nyt muutama viikko ruokavaliolla ja treeniohjelmalla menty, ja into senkun kasvaa. Ja koska juttunikin taitavat pyöriä enemmän ja enemmän näiden treenihommien ympärillä, lähipiiriäni ja miestäni säästääkseni päätinkin sitten aloittaa blogin, johon voin sitten purkaa fiiliksiäni treenistä, ruokavaliosta ja milloin mistäkin.

 Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti bikini fitness-lavoja! :)