Still alive.

Jälleen kerran postausväli sen kun pitenee..Osittain siitä syystä että kaikki oikeastaan kulkee samaa rataa kuin viimeksikin. Treenit ovat pääasiassa kulkeneet hyvin, tosin tämänhetkisen työharjoittelun ja omien töiden kanssa välillä olo on tuntunut melko väsyneelle, mutta olen kuitenkin koittanut olla tarkkana että yöunet olisivat vähitäänkin sen 7 h yössä, niin luulisi sitä jaksavan. :)

Treenikiertoani olen sen sijaan muuttanut hiukan, ja kokeilussa onkin melko tarkat rutiinit. Treenaan tällä hetkellä aina su-to ja mahdollisuuksien mukaan klo 18.00. Aiemminhan kävin pääasiassa aamusella salilla, mutta työharjoittelun ja muiden aikatalujen kanssa se on hiukan mahdotonta tällä hetkellä. Ja tuossa kuuden treenissä on sekin hyvä puoli että jos ei ole illalla töitä, niin ehdin nukkumaan ne kuuluisat body-päikkärit ennen treeniä. :) 

Tiimipäivän käsitreeniä..

Alkuun tosin tuntui että kovan illalla tehdyn jalkatreenin jälkeen kroppa kävi ylikierroksilla vielä niin pitkälle iltaan, että unensaanti oli hieman haastavaa, mutta siihenkin on kroppa näemmä vihdoin tottunut ja uni maittaa taas. Koitan myös treenata samat lihasryhmät aina samana viikonpäivänä, eli sunnuntaisin etureidet ja pohkeet, maanantaisin selkää ja hauista, tiistaisin takareidet ja pakarat, keskiviikkoisin olkapäät, ojentajat ja rinnan ja torstaisin vielä jalat kokonaan uudelleen. Ainakin tällä hetkellä tämä rytmitys on tuntunut minusta hyvälle ja toimivalle.

(Almost) Everyday is leg day.

Nykyisestä ruokavaliostani pidän edelleen hurjasti, ja kolmen viikon (!!!) päästä alkava kisadieettikin tulee mitä ilmeisemmin sisältämään jonkin sorttista kalorinvaihtelua koska se tuntuu minulla toimivan niin hyvin. Innolla (ja vähäsen kauhistuneena) kyllä odotan että mitä tuolta offikilojen alta tällä kertaa paljastuu. Kovasti olen ainakin tehnyt töitä lihaskasvun eteen että kivahan se olisi jos se jossakin myös näkyisi. :)

Erittäin hyvillä mielin kyllä aloittelen dieettiä, sillä kroppa tuntuu palautuneen hyvin edellisestä kisarupeamasta ja kauniit kevätaamut suorastaan houkuttelevat aamulenkille.

Sain myös vihdoin hankittua liput Fitness Classicciin Kulttuuritalolle. Alunperinhän minun piti mennä sinne huoltamaan, mutta menen sittenkin pikkusiskoni kanssa vaan katsomaan kisoja ja nauttimaan tunnelmasta. Hyvä motivaatiopläjäys omaakin dieetinalkua ajatellen. :) 

Ensi viikolla olisi muuten tarkoitus kuvailla hiukan uusia kuvia FitBodyyn ja suureksi helpotuksekseni Prime Hair & Beauty Designin ihana Umppu lupautui laittamaan tukkani ja meikkini kuvauksiin, sillä itse olen maailman laiskin tukanlaittaja ja meikkikin näyttää rajautuvan nykyään silmäpussien piilottamiseen ja aurinkopuuteriin. :D Laittelen tänne tai Instagramiini (minut löytää nimellä Maiju_Minea) sitten kuvia lopputuloksesta, joka Umpun taidot tuntien ei voi olla muuta kun hyvä! 

Oikein mainiota alkanutta viikkoa ja kovia treenejä! :)

Mun keho on ainakin mun temppeli.

Opiskeluistani on parhaillaan menossa työharjoitteluvaihe, joka tapahtuu sairaalaympäristössä. Sairaala on siitä mielenkiintoinen paikka harjoittelulle, että potilaiden syyt sairaalaan joutumiseen vaihtelevat suuresti. Kuitenkin valitettavan paljon tulee vastaan itse aiheutettuja, ns. elintavoista johtuvia vakaviakin sairauksia, mistä potilas kärsii nyt lopun ikäänsä. 

Esimerkiksi tupakoinnista aiheutuvia, myös kuolemaan johtavia sairauksia on lukemattomia ja alkoholi aiheuttaa vuosittain joka kuudennen työikäisen miehen (ja rintasyövän jälkeen joka 10. naisen) kuoleman liitännäissairauksista puhumattakaan. Uskoakseni tämä on kaikille ihan tuttua faktaa. Mielestäni kyse ei olekkaan siitä etteivätkö ihmiset tietäisi näitä surullisia tilastoja, vaan välinpitämättömydestä tai epäuskosta että omalle kohdalle voisi koskaan sattua mitään niin vakavaa. 

Kuva: Google kuvahaku

Nuoremmalla iällä minunkin oli hirvittävän vaikea osata arvostaa omaa terveyttäni, vaan lähinnä pidin sitä itsestäänselvyytenä. Kuitenkin näin iän sekä opiskeluvuosien karttuessa ja fysiologian tietämykseni (edes vähän) syvetessä on arvostus omaa kehoa kohtaan noussut huimasti. Ihmisen sydän esimerkiksi alkaa sykkimään noin kolmen viikon ikäisellä sikiöllä ja se jatkaa sykkimistään tauotta elämän loppuun saakka, eli keskimäärin noin 3 miljardia kertaa. Minä ainakin haluan antaa sydämelleni kaikista otollisimmat olosuhteet sykkiä ja omilla tietoisilla valinnoillani voinkin siihen vaikuttaa.

Siksi tämä nk. "fitness-buumi" on mielestäni enemmän kuin tervetullutta ja ihmettelenkin suuresti, että minkä ihmeen vuoksi oman kehon arvostusta ja terveellisempiä elintapoja kuitenkin kritisoidaan ja pidetään ärsyttävänä niin mediassa kuin henkilökohtaisissa blogeissa? Eikö nimenomaisesti ole hyvä asia, että nuoretkin oppivat arvostamaan jo aikaisessa vaiheessa terveyttään ja urheilevat esimerkiksi sen ainaisen ryyppäämisen sijaan? Ja jos tämän ilmiön sivuseurauksena tulee otettua parit selfiet salin pukkarissa, niin ketäs se nyt oikeasti haittaa? 

Kuva: Googlen kuvahaku

Fitnesstä verrataankin narsismiin ja väitettä perustellaan sillä, että kaikki elämässä pyörii enää oman kropan ympärillä. No, se oma kroppa nyt kuitenkin sattuu olemaan se ainut paikka missä pitää koko elämä viettää, joten mielestäni se on suorastaan jokaisen velvollisuus pitää siitä huolta. 

Toki toivottavaa on, että elämässä on muutakin kuin vaikka bodaaminen, mutta uskallanpa väittää, että välinpitämättömyys omaa kehoa kohtaan on myös epäsuorasti välinpitämättömyyttä läheisiä sekä koko yhteiskuntaa kohtaan. Vai haluaako joku tieten tahtoen esimerkiksi parisuhteeseen todella sairaan ihmisen kanssa? Tuskin. Itsestään huolehtiminen on mielestäni myös siis elinkumppanin kunnioittamista, ja niiden terveellisempien valintojen kautta luulisi yhteisten vuosienkin pitenevän. Itseaiheutettujen elintapasairauksien väheneminen myös säästäisi muutaman vuodepaikan sairaalasta, ja mahdollisesti ehkäisisi sairaseläkkeelle jäämisen riskiä, joten myös yhteiskuntaa ajatellen tämä olisi toivottavaa. 

(C) Tommi Mankki

Joten olkoon jokainen juuri niin fitness kun ikinä haluaa ja nauttikoon terveydestään. Itse ainakin aion rakastaa kroppaani ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta, oli se muiden mielestä ärsyttävää tai ei. Ja toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni muukin tekisi niin.

-M

Offikautta parhaimmillaan.

..Tai sellainen fiilis on ainakin itsellä ollut lähiviikot. Treenit kulkee, ruoka maistuu ja olenkin koittanut liian painojen tuijottelun sijaan nyt todella keskittyä siihen tuntumaan ja ainakin omasta mielestä se on tuottanut vähäsen tulostakin. 

Treeniohjelmaani tosiaan muokattiin muutama viikko takaperin ja erityisesti täysin uutena treeniohjelmaani tullut reisien volyymitreeni todella osuu ja uppoaa! Ensimmäisellä kerralla sitä tehdessäni en saanut edes kaikkia liikkeitä loppuun saakka suoritettua, mutta tänään se tuntui jo jotekuten sujuvankin. Se on hassua että jotekin niitä hankalimpia liikkeitä ja treenejä alkaa lopulta rakastamaan vaikka alkuun tuntuisi kuinka kamalalle. 

Olen myös ottanut asiakseni oppia kyykkäämään kunnolla. Siis tyylipuhtaammin ja kunnon tuntumalla vapaata kyykkyä mahdollisimman laajalla liikeradalla. Sainkin tähän hyviä vinkkejä Badass Fitness-teamin Timo Elorannalta joku aika sitten ja nyt olen kovasti nämä opit mielessäni kyykännyt ja ainakin etukyykky alkaakin jo sujua. Takakyykky onkin aina ollut minulle se vaikeampi liike, ja siinä riittää vielä hiottavaa. 

Etukyykky onkin tämänhetkinen lemppariliikkeeni salilla.

Johtuuko sitten omasta koulutustaustasta vai mistä, mutta itse olen aina liputtanut näiden koko kroppaa kuormittavien, toiminnallisten liikkeiden puolesta. Uskon että kehonhallinnan, liikkuvuuden ylläpidon sekä lihasvoiman kannalta on fitnessurheilijankin hyvä harjoitella muutakin kuin yhden nivelen ylittäviä liikkeitä vaikka "kaunista lihasta" treenataankin. Ja urheilijoitahan tässä ollaan, joten mielestäni tämänkin urheilun, vaikka lajinomaista olisikin, pitäisi nimenomaan vahvistaa näitä edellämainittuja ominaisuuksia, ei vähentää niitä. 

:)

Treenistä ruokaan, eli olen nyt syönyt tämän kalorinvaihtelu-ruokavalion mukaan reilun kuukauden päivät ja ainakin vaa'an mukaan paino on tullut alas reilun 6kg. Olo on myös paljon aiempaa parempi kun ylimääräisistä hiilareista on päästy. Tämäkin on niin hurjan yksilöllinen asia että mikä toimii kenelle, mutta ainakin omalle aineenvaihdunnalle tämä on ollut ehdottoman oikea ratkaisu. 

Kyllä sitä syötävää edelleen riittää.

Lisäravinnepuolella olen ottanut Scitecin tuotteet kokeiluun, ja ainakin tähän saakka olen ollut niihin hurjan tyytyväinen. Loistavan maun lisäksi riittoisat pakkauskoot ja tuotteiden laatu on kyllä omaa luokkaansa. Kiitokset tästä minulle uudemmasta tuotesarja-tuttavuudesta luonnollisesti kuuluvat Sporttimekan Toni Rämölle, jonka kanssa valitsimme ruokavaliooni parhaiten sopivat tuotteet. 

Näillä pärjää hetken aikaa! Kiitos Sporttimekka! :)

Summa summarum, hyvillä fiiliksillä on täällä päässä treenailtu, syöty ja nukuttu ja nautittu offikaudesta. Motivaatio treeneihinkin tuntuu olevan koko ajan ihan kohdallaan, johtuuko sitten uudesta treenikaverista (Linda mulla on silti sua ikävä), jonka kanssa tulee ainakin pari treeniä treenattua yhdessä vaiko viikonloppuna käydyistä Arnold Sports Festival-kisoista, joista katsoin Arnold Classicin sekä Bikini Internationalin finaalit. 

Tämän takia kannatti valvoa viiteen saakka lauantaiyönä. :)

Omat ehdottomat suosikkini olivat Anna Virmajoki sekä Natalia Melo, mutta eipä bikinin voittaja ja hallitseva Bikini Olympia Ashley Kaltwasserkaan huonolta näyttänyt! Upeita fysiikoita kaikilla finalisteilla, ei voi kun ihailla! Ne mielessä on hyvä jatkaa kohti omaa dieetinalkua. 

Tämä viikko menee kuitenkin vielä lepäillessä ja kroppaa palautellessa, mutta ensi viikolla sitten taas täysillä kohti tavoitteita. 

Oikein loistavaa maaliskuun ensimmäistä viikkoa kaikille! :)

-M

Kuulumisia.

Täällä päässä on taas menty pää kolmantena jalkana ympäri Tamperetta viimeiset pari viikkoa. Koulussa on meneillään aiempaa tiukempi jakso ja kaikkiin muihin väleihin olen ahtanut enemmän tai vähemmän töitä. Onneksi ensi viikolla helpottaa, kun koulusta on lomaa. Hiukan haaveilen tekeväni tuplatreenit sen lomaviikon ajan, varsinkin, kun seuraavalla viikolla olisi lepoviikko mutta saa nähdä mitä Bull on siitä mieltä. :)

Kävin itseasiassa kuntotsekissäkin viime viikolla ja ilmeisesti pientä kiristymistä "pahimpaan" offikuntoon nähden on tapahtunut. Koitin myös kovasti vinkua aamulenkkejä ohjelmaani, mutta koska en keksinyt mitään hyvää selitystä sille että mihin niitä näin 9 months out tarvitsisin, en saanut lupaa niille. :D 

Tämänhetkistä saliohjelmaani muokattiin hiukan ja teinkin eilen selkä-hauis-treenin ja jo tänään sen kyllä tuntee nahoissaan.

Se huono puoli yksin treenatessa on, että kamalasti ei treenikuvia saa otettua. :D

Pääasiassa ohjelmani rakenne kuitenkin pysyi samana, mutta viikon viimeinen eli kolmas jalkatreeni muutettiin volyymi-tyyppiseksi treeniksi ja prässin tilalle sain takakyykyn. Tästä muutoksesta olen erittäin onnellinen, sillä kovasti haluan kehittää kyykkytekniikkaani paremmaksi ja muutenkin suosin nykyään kokonaisvaltaisempia liikkeitä.

Ystävänpäivän romanttiset treffit kyykkyhäkin kanssa. :)

Kaiken kiireen keskellä olin kuitenkin onnistunut varmaan viime perjantaille ajan upean kilpasiskoni Umpun hoiviin Primeen (www.primebeauty.fi). Naurun ja fitnessjuttujen ohella hän loihti minulle kauniit ripsienpidennykset. 

Ennen ja jälkeen ripsien. 

Muutama vuosi takaperin minulla olikin sellaiset ja kovasti niistä pidinkin, mutta sitten tulin kamalan allergiseksi pidennysten liimalle ja jouduin niistä vasten tahtoani luopumaan. Asia tuli joskus puheeksi ja Umppu kertoi käyttämänsä Extremelashesin liiman olevan hypoallergeenista ja päätimme kokeilla josko se ei allergisoisi minua. Itse epäilin tätä kovasti, mutta omaksi yllätyksekseni ripset eivät allergisoineet minua laisinkaan ja olen aivan onneni kukkuloilla! 

Olen muutenkin niin kamalan laiska laittautumaan nykyään, että ripset pelastavat kiireiset aamuni täysin. 

En ollut aiemmin Primessä käynytkään, mutta liikkeen kaunis sisutus ja hyvä palvelu yhdistettynä rauhalliseen ja rentoon tunnelmaan teki minusta vaki-asiakkaan heti kertaheitolla.

Nöinä kiireisinä päivinä koitan tehdä kaikki muutkin asiat mahdollisimman tehokkaasti, myös ruoanlaiton. Teen aina mahdollisimman suuria annoksia kerralla, joista sitten jaan oikean kokoisia määriä valmiiksi aterioiksi. Näin offilla jauhelihaa, riisiä ja kananmunanvalkuaista kuluu todella suuria määriä ja kanamunien (ja niiden kuorien) kanssa pelaamiseen kyllästyneenä päätin testata suomalaisen Laitilan kanatarhan 500g tetrasta löytyvän ProEgg-kananmunanvalkuaisen. 

Valkuainen oli juoksevampaa kuin suoraan kanamunasta tulleena, ja helpotti ainakin minua kun jaoin valkuaisen ruokavaliossani oleviin 40 gramman annoksiin. Yleensähän yksi kananmunan valkuainen painaa noin 30-35 grammaa ja kaikki raa'an valkuaisen kanssa säätäneet varmasti tietävät kuinka haasteellista on saada toisesta valkuaisesta vain se puuttuva 5-10 grammaa.. :D Tämän lisäksi oli mukavaa kun ei tarvinnut heitellä ylimääräisiä keltuaisia pois, koska minusta on kamalaa heittää ruokaa roskiin. 

Testaamista testaamisen perään, mutta sain mahdollisuuden valita Gazoz Female-mallistosta paidan ja treenitrikoot kokeiluun. Valitsin ihanan turkoosin pitkähihaisen paidan sekä musta-turkoosit trikoot ja nyt niillä muutaman kerran treenanneena pakko niitä on kehua! Materiaalit ovat pehmeitä ja pesun jälkeen ihan yhtä uuden näköisiä kuin ennen pesua! Trikoiden materiaali on mielestäni paksumpaa ja "napakampaa" kuin muut kokeilemani treenitrikoot ja myöskään kyykätessä eivät alushousut paistaneet läpi, mitä tapahtuu valitettavan monien muiden merkkien trikoiden kanssa. Pidin myös housujen kauniista ja istuvasta leikkauksesta ja näistä taisi tulla heti kertaheitolla uudet lemppari treenihousuni, että suosittelen kyllä lämpimästi! :)

Kiitos Gazoz.fi ihanista treenivaatteista! Koitan saada vaatteista kuvia myös salilla lähipäivinä. :)

Oikein ihanaa ja energistä viikonalkua kaikille! :)

-M

Millainen se hyvä valmentaja sitten onkaan?

Sain edelliseen blogikirjoitukseeni muutaman negatiivis-sävytteisemmän kommentin liittyen valmentajaani Jari "Bull" Mentulaan sekä tiimiini Fitfarmiin. Viimeisimmässä kommentissa joku oli arvellut, että "kehun Fitfarmia vain siksi että valmennus on minulle ilmainen". 

Siinä meni kaksi asiaa väärin, ensinnäkään valmennukseni ei ole minulle ilmainen ja toisekseen olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että oli kyseessä vaate, lisäravinne tai vaikkapa juuri valmennus, on minun todella uskottava itse siihen, jotta voin sitä julkisesti kenellekkään suositella. Itsehän siinä tekisin itsestäni naurettavan, jos jonkin alennuksen tai ilmaisten tuotteiden perässä kehuisin jotakin täysin sopimatonta taikka käyttökelvotonta tuotetta, ja samalla horjuttaisin omaa luotettavuuttani muiden silmissä, kun suosittelemani tuote olisikin täysi susi. 

Sen verran täytyy mielestäni olla suoraselkäisyyttä, että pystyy seisomaan sanojensa takana, erityisesti kun niitä julkisesti blogiinsa kirjoittaa.

Koska tämä ei ole ensimmäinen kerta kun valmentajaani, tai tiimiäni kritisoidaan minulle, päätin nyt kirjoittaa vastineena ihan kokonaisen postauksen minun näkökulmastani omasta valmennuksestani ja mielipiteistäni siihen, että mikä nyt sitten on "hyvää valmennusta". 

Mainittakoon vielä, että tämä ei todellakaan ole hyökkäys ketään tai kenenkään mielipidettä kohtaan, vaan minun omakohtainen kokemukseni tästä valmennuksesta, jonka haluan nyt jakaa kanssanne.

Aloitin siis Fitfarmilla lokakuussa 2012. Olin etsinyt netistä eri valmennusvaihtoehtoja kuukauden päivät ja kysellyt kaikilta tuntemiltani fitness-ihmisiltä mielipiteitä eri valmentajista. Olin myös päättänyt jo etukäteen, että Fitfarmia en edes harkitse. En oikeastaan osaa kertoa mitään järkiperäistä syytä siihen, mutta jostakin syystä kuvittelin sen olevan melko liukuhihnamaista ja pääasiassa kaupallista, ja kaukana henkilökohtaisesta valmennussuhteesta.

Kuitenkin lopulta eksyin Fitfarmin nettisivuille lukemaan heidän valmennuksistaan ja erään ystäväni suosituksesta otin sittenkin yhteyttä "ihan mielenkiinnosta" Fitfarmiin. Ystävällinen vastaus tuli heti seuraavana päivänä, jossa selitettiin tarkasti valmennuksen kestosta ja kulusta ja kyseltiin minun taustoistani. Koska vastausviesti oli mielestäni ehdottomasti ammattimaisimman ja selkeimmän oloinen, päätin täyttää taustatietolomakkeen ja ottaa saamieni ohjeiden mukaan yhteyttä Fitfarmin päävalmentajaan Jari Mentulaan. Sovimme tapaamisen ja minua jännitti hurjasti. Olin nähnyt Jarin vain Jutta ja Superdieetit-sarjassa ja kuvittelin että minua olisi vastassa hirmu kiukkuinen ja tyly mies. En olisi voinut olla enempää väärässä. Alkutapaaminen meni todella mukavissa merkeissä ja itsekin lopulta rentouduin, kun huomasin keskustelevani ystävällisen ja asiantuntevan miehen kanssa, joka oli oikeasti kiinnostunut viemään minut kisalavalle parhaassa mahdollisessa kunnossa. 

Sain ohjeet käteeni, käskyn varata ajan pt:lle treenitekniikoiden läpikäymiseksi ja ottamaan aina yhteyttä, mikäli olisi jotakin kysyttävää. No, kysyttäväähän minulla on riittänyt porkkanoiden syömisestä bikinien väriin saakka (Jari-parka) ja kaikkiin olen tämän puolentoista vuoden aikana aina saanut vastauksen nopeasti. Olkoonkin, että osa kysymyksistäni on jälkikäteen ajatellen ollut todella naurettavia. 

Aina olen myös päässyt Jaria henkilökohtaisesti tapaamaan, kun tarvetta on ollut ja mielestäni kisapreppini ja kisapäivänikin sujuivat todella hyvin. Ja olin kuitenkin SM-kisoissa omassa sarjassani 4. joka oli mielestäni ihan hyvä suoritus ensikertalaiselle. Tuskin olisin sinne saakka päässyt ilman valmentajaani ja ihanaa tiimiämme. 

Tiimini kautta olen myös löytänyt muutaman uuden sydänystävän. 

Toki uskon siihen, että koska valmennussuhde on kuitenkin melko henkilökohtainen, on luonteiden yhteensopivuudella todella suuri merkitys. Eli varmasti ihan jokaiselta valmentajalta löytyy lyhyempiäkin valmennussuhteita, jotka ovat katkenneet siihen, että homma ei toimi, mutta sen takia onkin olemassa erilaisia vaihtoehtoja joista valita mieleisensä. Tämä valmennus toimii minulla ja olen siihen erittäin tyytyväinen. 

Saan ruokavaliot, treeniohjelmat ja niihin tarvittavat päivitykset sekä vastauksen kaikkiin kysymyksiini nopeasti ja salilla tekniikkaani korjataan ihan satavarmasti jos se näyttää sitä kaipaavan. Ja ei ole tullut vielä vastaan asiaa, josta en olisi valmentajani kanssa voinut keskustella. Valmentajaani myös kiinnostaa kuinka minulla sujuu ja mielestäni homma toimii. Itse en edes osaisi valmennussuhteeltani enempää vaatia. 

Toivottavasti tämä nyt avasi hiukan näkökulmaani omaan kokemukseeni valmennuksestani ja vastasi edellisen postauksen kommentteihin. :)

Suurkiitos siis Fitfarmille, Jarille, Jutalle ja kaikille personal trainereillemme tästä kuluneesta puolestatoista vuodesta! Innolla jatkan kanssanne eteenpäin!

Lepoviikon lihashuoltoa ja Winter War-kisat.

Nämä lepoviikot eivät kyllä ole ainakaan minun (tai läheisteni, heh) päälle niitä helpoimpia! Onnekseni töitä on ollut melkein joka ilta, joten kamalasti ylimääräistä aikaa ei ole jäänyt treenaamattomuuden vatvomiseen. Tämän lisäksi olen yrittänyt taas panostaa lihashuoltooni enemmän venyttelemällä ja putkirullaamalla iltaisin sekä käymällä hieronnassa. 

Venyttelyni teen yleensä aina saman rutiinin mukaan, aloitan jaloista ja käyn kaikki mahdolliset lihasryhmät läpi alhaalta ylöspäin. Tämän lisäksi putkirullaan vähintään sinä päivänä harjoitetut lihasryhmät, tosin nyt lepoviikolla olen rullannut koko kroppaa tasaisesti. Venytykseni kestävät puolesta minuutista minuuttiin ja koitan aina muistaa rytmittää rauhallisen hengityksen mukaan venytyksiini. 

Rullaillessa keskityn pääasiassa hyvään tuntumaan ja kipeän paikan kohdalla pyrin viipymään sen aikaa, että kipu helpottuu. Rulla on siitä kätevä väline, että vain mielikuvitus on sen käytön rajana. Esimerkiksi olkapäitäni en aiemmin tajunnut rullata, mutta pienen tekniikkaharjoittelun jälkeen nekin kuuluvat nykyään rullailu-ohjelmaani. Itse suosin mahdollisimman kovaa rullaa jo pelkästään sen vuoksi, että kovassa käytössä ne helposti pääsevät pehmenemään ennen aikojaan. Omani olen hankkinut Spartan Gearilta, ja olen ollut siihen kovin tyytyväinen. 

Kuva: Spartan Gear

Rullailun ja venyttelyjen lisäksi pyrin käymään hieronnassa vähintäänkin kerran kahteen viikkoon. Viime vuonna offilla minulle riitti kerran kuussa hierotuttaminen, mutta uskon tämän hetkisen treeniohjelmani sisältämät kolme jalkatreeniä vaikuttavan palautumiseeni. Ja ehkä (toivottavasti) se treeni-intensiteettikin on muuttunut parempaan suuntaan. :) 

Jotta saan hieronnasta kaiken mahdollisen hyödyn irti, käytän aina samoja hierojia, jotka tietävät ja tuntevat kroppani ja treenitapani. Koska en (yllättäen) ikinä muista varata aikaa hierojalle ajoissa ja toisinaan on hieman hankalaa saada aikaa heti kun sitä tarvitsen, olen vuorotellut näiden kolmen herran välillä: Zensen Risto Santala, Fitfarm Fysion Jukka Räsänen sekä opiskelukollegani ja urheiluhieroja Arttu Peltola. Erittäin asiansa osaavia jokainen ja voin suositella kaikkia lämpimästi. :)

Ultra-ääntä ja hierontaa, niin pahemmatkin kinttujumit helpottuu.

Lauantaina kilpailtiin Tampere Areenalla Suomen kovakuntoisimman tittelistä crossfitin SM-kilpailujen muodossa. Winter War-nimeä kantava kilpailu järjestettiin nyt toista kertaa Suomessa ja voittajiksi selvisivät Mikko Aronpää sekä Saara Laaksonen. Ainakin omaan silmääni taso oli todella kova ja täytyy kyllä hattua nostaa kaikille lajeista selvinneille urheilijoille. Toinen toistaan upeampia suorituksia ja rakkaus urheiluun paistoi jokaisen läsnäolleen olemuksesta. Itsellekin tuli hirvittävä tarve päästä taas treenaamaan kovaa ja motivaatio omaan tekemiseen kasvoi ihan silmissä, vaikka lajikin on aivan eri. 

Mikko Aronpää finaalilajien kimpussa.

Itse olin ZeroPointin pisteellä töissä ihanan energisen Eveliina Tistelgrenin kanssa. Päivä kului todella nopeasti kompressiotuotteista jutellessa kisayleisön kanssa, joille suurimmaksi osaksi tuote olikin tuttu jo entuudestaan. Myös kisoissa melkeinpä joka toisella urheilijalla oli ZeroPointit jalassa. 

Even kanssa edustamassa. 

Itsekin vannon ZeroPointtejeni nimeen, ja enpä ole tainnut kesän jälkeen tehdä yhtäkään jalkatreeniä ilman kompressiosäärystimiä. Myös pitkinä messupäivinä nämä jalkojeni pelastajat ovat aina mukana. Mikäli et ole vielä tuotetta kokeillut, suosittelen erittäin lämpimästi nämä hankkimaan! 

ZeroPointit löydät ainakin Intersporteista, Stockmannilta ja www.zp.fi.

Minä, Crossfit Tampereen päävalmentaja Teemu Peltola ja Eve.

Tulipa taas kilometripostaus! :) No jos vaikka saisin nyt päiviteltyä hiukan useammin, niin ehkä kaikkea tapahtunutta ei tarvitsisi tunkea samaan tekstiin.. 

Nyt kuitenkin katse taas uutta treenijaksoa kohti ja oikein energistä treenejä teille kaikille!

-Maiju

Treeniä, uutta ruokavaliota ja hyvää fiilistä.

Nyt taidan kyllä tehdä jonkin sortin ennätystä päivitystahdissani, mutta kerrankin oli hyvä hetki ja ehkä jotakin sanottavaakin. :D

Tosiaan nyt on reilu viikko menty uudella kalorinvaihtelu-ruokavaliolla ja ainakin olo on todella hyvä. Hetkittäin ollut jopa nälkäkin ja täytyy tunnustaa, että olen kyllä nauttinut siitäkin fiiliksestä ainaisen ähkyn sijaan. Hiukan on toki ollut vielä vaikeuksia muistaa vaihdella ruokavaliota kahden päivän välein, mutta uskoakseni siihenkin tottuu pikkuhiljaa. Innolla odottelen myös että uusi ruokavalio alkaisi näkymään kropassakin, ehkä sitten kuukauden-kahden päästä? Malttia, malttia..

Treenien puolesta viikko on sujunut todella mukavissa merkeissä, alkuviikon treenailin ihanaisen Outin kanssa yhdessä ja perjantaina sain vieraakseni nyt kevällä bikini fitness-debyyttinsä tekevän upean Krista Seunan.

Vaikka treenini sujuu mainiosti yksinkin, niin pakko se on myöntää, että sitä vaan saa älyttömästi lisädraivia treenikaverista. Lieneekö sitten psyykkinen juttu kun on joku varmistamassa, vai mistä, mutta treenipainoissakin tapahtui oikein hyvä nousu ja kaikki treenit tuntuvat menneen oikein hyvin perille, kun joka paikkaa kolottaa. :) 

Ennen perjantain etureisitreeniä meillä oli Kristan kanssa ohjelmassa Kimmo Raution poseeraustunti ja minäkin pitkästä aikaa innostuin kiskomaan kisakengät jalkaan. Ainakin etuposeeraukseni parani huimasti ja sain paljon oikein hyviä vinkkejä muihinkin asentoihini sekä t-kävelyyn. Vaikka meidän teamimme poseerausvalmentaja Sirpa on huippuhyvä, on mielestäni hyvä hakea toisinaan myös hiukan eri perspektiiviä muiltakin valmentajilta. 

Vielä ei ihan kehtaa posetella ihan samassa minivaatetuksessa kuin viime kesänä, heh.

Etureisitreenin aloitimme etukyykyllä, jota Krista ei aiemmin ollutkaan kuulemma tehnyt. Pakko kuitenkin todeta, että tekniikka oli tytöllä kohdallaan, melkein harmitti katsella vierestä kun omassa kyykkytekniikassa on niiiiin paljon hiottavaa edelleen, vaikka sitä viikottain teenkin. :)Etureisirääkin päälle teimme hiukan vatsoja, joiden treenaamisessa ajattelin oikein kunnostautua tänä vuonna. Jotenkin sitä on vaan aina muka niin loppu treenin päätteeksi, että helposti jäävät tekemättä. 

Lauantaina treenasimme vielä olkapäät ja ojentajat ja innostuimme myös hiukan penkkaamaankin ennen Kristan lähtöä takaisin Helsinkiin. Kun on pitkään tehnyt samalla ohjelmalla, huomaa hyvin miten pienikin treeniohjelman muutos antaa hyvää shokkihoitoa lihaksille. :)

Offi ja dieetti poseeraa Wfc:llä. :)

Salilla oli lauantaina myös Fitfarmin tiimipäivä, johon en tällä kertaa osallistunut Kristan vierailun vuoksi, mutta oli silti ihana nähdä kaikkia tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Kyllä meillä on niin hieno ja positiivista energiaa täynnä oleva porukka! <3

Nyt lähden tekemään viikon viimeistä treeniä ennen lepoviikkoa. Ensi viikolla sitten keskitytään kehonhuoltoon ja palautumiseen.

Mukavaa sunnuntaita! :)

-Maiju